Mielenterveys ja yhteisöllinen vastuu – nettiporno nuorten selviytymiskeinona?
Viime aikojen traagiset koulusurmat ovat nostaneet esiin nuorten mielenterveyskysymykset yhteisvastuullisena asiana. Mutta miten löytää oikeat yhteisölliset menetelmät ongelmiin?
Viimeisessä tapauksessa tekijä oli ilmoittanut harrastuksekseen mm. seksin. Uutisoinnin perusteella nuori mies oli pikemminkin ujo… Tämä, ja se tosiasia, että koulusurman uhrit olivat tekijää ja miesopettajaa lukuunottamatta nuoria naisia, tuntuu merkitykselliseltä vaikka vihasivustojen käytön yhteys on noussut voimakkaammin näkyviin. Mielestäni on tärkeää kysyä onko tekijä mahdollisesti koulukiusaamisesta jne. traumatisoituneena käyttänyt nettipornoa coping eli selviytymiskeinona monen muun nuoren tapaan? Ja mitä esim. pakonomaiseksi muuttuneeesta eli seksiaddiktiosta selviytymiskeinona yleensä aiheutuu?
Seksuaalisuus, jossa ei tapahdu todellista emotionaalista uusiutumista ja elpymistä kuten hyvässä ihmisten välisessä inhimillisessä seksuaalisessa kohtaamisessa, voi tulla pakonomaisen toiston alue, jossa pakkoa pakeneva nautinto pyritään saamaan samoilla keinoilla uudelleen aikaan. Tämä emotionaalisesti tyhjenevään kokemiseen, turhautumiseen ja lopulta aggressioihin. Mielestäni on siis tärkeää kysyä oliko kaupallisella, yleisesti hyväksytyllä (koska sitä on yleisesti netin välillä saatavilla) välineellisellä seksillä, joka on globaalia teollisuutta, osuus tapahtumiin?
Mitä on tapahtunut, emme saa koskaan tietää. Nettipornon käytön yleisyys ja sen vaikutus nuorten seksuaali-identiteetin kehittymiseen on kuitenkin asia, jota tulisi tarkastella yhteisöllisenä mielenterveyskysymyksenä, seksuaalikulttuurisena ja seksuaalikasvatukseen liittyvänä kysymyksenä.
Globalisoitunutta kulttuuriamme leimaa globaalin, jättimäisen liikevaihdon omaavan seksiteollisuuden virtuaaliteollinen esillepano, jossa seksi on sisäistynyt pelkäksi vaihdon välineeksi, kaupankäynnin välineeksi, ilman ihmisten todellista kohtaamista ja hyväksytyksi tulemista inhimillisine tarpeineen. Inhimillisten ihmisten aidossa hyvässä seksuaalisessa kohtaamisessa välittäminen, rakkaus ja nautinto ravitsevat molemminpuolista seksuaalista yhteyttä.
Tätä seksuaalisuuden sisäistymistä pelkäksi vaihdon välineeksi, jossa toinen osapuoli (globaalin seksiteollisuuden pätkätyöläisenä?) esim. Tilapäistä taloudellista hyötyä saadakseen esittää seksuaalista nautintoa , voi pitää kulttuurisesti ja yhteisöllisesti traumatisoivana ilmiönä, joka latistaa ja mekanisoi elämän tärkeän voimavaran ja vaikuttaa ihmisen seksuaalisen identiteetin kehitykseen ja samalla myös vinoutumiseen, seksiaddiktioden muodostumiseen. Seksiaddiktioissa seksiä käytetään ja pyritään käyttämään selviytymiskeinona aidon vuorovaikutuksen, konfliktienratkaisun sijaan – myös aikuisten käyttämänä esim. katkaisemaan työhön tai työttömyyteen liittyvää ahdistusta ja uupumusta asioihin oikeasti puuttumisen sijaan.
Tällaisessa tilanteessa, vaikka toinen osapuoli olisikin oikea ihminen (prostituutio), syntyy yksipuolinen ”nautintasuhde” (vaikka toinen osapuoli tietoisesti siihen suostuisikin sisäistettyään asenteen, että seksi on nimenomaan vaihdon väline kulttuurissamme), jossa toisen kehoa ja läheisyyttä käytetään oman ahdistuksen lievittämiseen ilman toisen emotionaalisten ja inhimillisten tarpeiden huomiointia.
Nuorten seksuaali-identiteetin kehityksen herkissä vaiheessa vaihdon välineenä olevan seksin esillepano voi vaikuttaa monin tavoin haitallisesti aitojen inhimillisesti ja seksuaalisesti ravitsevien kokonaisvaltaisten ihmissuhteiden muodostamiseen:
kyvyttömyys kohdata omat heikkoudet ja pelot sekä käsitellä niitä tavalla jossa liitytään toisiin ihmisiin myötätunnolla ja jakamalla epävarmuuden, epäonnistumisen jne. kokemuksia hyväksyvän jakamisen kautta niistä toipuen
voimakkaan visuaalisen stimulaation tarve, joka minimoi kaikki muut terveen suhteen puolet
fiksoituminen tiettyihin ruumiinosiin seksuaalisen kiihottumisen aiheuttajana
oman pätevyyden ja kyvykkyyden vahvistaminen virtuaalisia kauniita naisia halun kohteena käyttäen
naisten käyttäminen pelkästään omien tarpeiden tyydyttäjänä (pääosa nettipornosta on miehille suunnattua – mutta sama koskee tietysti miesten käyttöä samassa merkityksessä
läheisyyden pelko – kyvyttömyys mennä seksististen mielikuvien taakse ja rakentaa aito ihmissuhde toiseen sukupuoleen
Mielenterveyspalveluiden ”houkuttavuus” ei näytä kulttuurissamme olevan samaa luokkaa kuin esim. nettipornon ahdistuksen ja emotionaalisten traumojen lievittäjänä. Mielenterveyspalveluiden yhteisölliset ennaltaehkäisevät menetelmät eivät ole kulttuurisesti kehittyneet osaksi normaalia arkea kuten esim. ns. alkuperäiskulttuureissa.
Mielenterveyspalveluiden yhteisöllinen kehittäminen on mielestäni suuri kulttuurinen haaste.
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureissa mielenterveyden epätasapainosta puhutaan sielun menettämisenä ja sielun haavoina. Tasapainon palauttamiseen liittyy vastuullisuus (totuuden kertominen), itsen ja toisten kunnioitus (muutosten tekeminen), väkivaltaisen käytöksen hillitseminen, sielun palauttaminen (tietoisuustyö muuntuneissa tietoisuuden tiloissa – esim. VISIONQUEST, näkymatka – johon läheiset tietyillä tavoin osallistuvat) ja puhdistautuminen (seremonia, kylpeminen, paasto, rukoukset ja lääkkeet (yrtti)). Tapaamani intiaanitaustainen kandalainen traumapsykologi Patricia June Vickers toteaa blogissaan: “Voimme juhlia sitä tosiasiaa, että on olemassa esivanhempien periaatteita joiden avulla palauttaa henkilökohtainen ja yhteisöllinen taspaino joka puolestaan auttaa meitä muuntamaan yksilöllisen ja kollektiivisen kärsimyksen.
Mielestäni modernilla mielenterveystyöllä olisi opittavaa niin muiden alkuperäiskansojen kuin myös oman traditiomme tavoista ”palauttaa sielun tasapaino”. Suomalaisessa traditiossa unien yhteisöllinen kertominen on toiminut ”lääkkeenä”, jakamisen, liittymisen, kokemusten käsittelyn alueena. Lääkehoidolla ja yksilöterapioilla on suhteettoman suuri osuus verrattuna yhteisöllisiin kokemusten jakamisen ja selviytymismenetelmien käyttöön. Tradition ja modernin vuorovaikutustaitoja oikeutusti korostavan mielenterveystyön menetelmien yhdistäminen on mahdollista ja se on mielenkiintoinen haaste.
Seksuaalikasvatus ei ole vain kotien tai koulujen asia. Se on koko yhteiskunnan vastuulla. Seksuaalikasvatuksen ydin on mielestäni ihmisen vastuullinen kuuluminen Olemassaolon kokonaisuuteen. Jokaisen olisi voitava kokea kuuluvansa sellaiseen yhteiskuntaan, joka ei perustu hyväksikäyttötaloudelle, jossa ihmiset tai luonto ovat yksipuolisen hyödyn tavoittelun ja käytön kohde vaan ravitsevan antamisen ja saamisen vuorovaikutuksellista tapahtumista.
Tämä haaste merkitsee yhteiskunnan eri tasojen toimijoiden ja päättäjien asenteiden muuttamista – sillä tähän asti olemme pitkälti kasvaneet hyöty- ja hyväksikäyttöjärjestelmissä ja sisäistäneet hyväksikäytön ja emotionaalisesti yksipuolisen ottamistalouden arvot, ”rahalla saa ja hevosella pääsee”.
Terveeseen seksuaalisuuteen ja ihmisyyteen kuuluu ymmärrys siitä, että hengitämme samaa ilmaa, käytämme yhteisiä luonnon resursseja toisten olentojen ja lajien kanssa, että kaikella käytöksellä on vaikutus niin toisiin ihmisiin kuin luontoon. Tämän keskinäisen riippuvuuden tunnustaminen, yhteisöllinen ja yksilöllinen huolenpito ja sen yhteisöllisten muotojen institutionalisointi työn, koulutuksen, kasvatuksen prosesseissa on koko yhteiskunnan keskeinen tehtävä.
Lasten ekologiset oikeudet – mihin niitä tarvitaan?
Lapset eivät ole pieniä aikuisia (lähde osittain Euroopan vihreiden poliittisista vaatimuksista)
Ekologiset lasten oikeudet tunnustavat kehittyvien lasten erityisen herkkyyden ja vaarantumisen ympäristöhaittojen takia. Suojaava lainsäädäntö on tähän asti rakentunut aikuisiin kohdistuvien terveyshaittojen välttämiselle – moni pitoisuus tai raja-arvo tulisikin arvioida uudelleen lasten tarpeista käsin.
Elimistöön kertyviä ja rikastuvia haitallisia kemikaaleja löytyy joka paikasta – ravinnosta (dioksiinit), leluista (muovinpehmentimet), tietokoneista (palonsuoja-aineet), tekstiileistä (esim. Palonsuoja-aineet), shampoista (säilöntäaine formaldehydi), deodoranteista ja pesuaineista (triklosaanit, jotka vaikuttavat mm. maksan toimintaan) jne. joitakin mainitakseni.
EU:n markkinoilla on yli 100 000 kaupallisessa käytössä olevaa kemikaalia.Vain osa on toksilogisesti testattu. Satoja uusia kaupallisia tuotteita otetaan käyttöön vuosittain ilman, että aineiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksista ympäristöön tai ihmisen terveyteen tiedetään riittävästi.
Lasten ihon pinta-ala suhteessa painoon 2.5 -kertainen ja lasten iho päästää haitta-aineita helpommin läpi kuin aikuisen. Lapsilla on nopeampi aineenvaihdunta ja immuunisysteemi on varhaisvuosina heikommin kehittynyt kuin aikuisilla. Lasten aivot ovat kehitysvaiheessa ja hermostolliset
kehitysprosessit voivat tästä syystä häiirintyä herkemmin kuin aikuisella. Itseasiassa jo äidin kohdussa lapsi reagoi esim. meluun. Lasten hapentarve on aikuisia suurempi: lepäävä lapsi tarvitsee yhtä paljon happea kuin ruumiillisesti työskentelevä aikuinen. Koska lapset ovat pieniä he altistuvat erityisesti matalalla liikkuvina autojen pakokaasuille ja haitallisille liikenteen pienhiukkasille. Lapset ovat siis kaikin tavoin herkempiä ympäristömyrkyille ja ympäristöhaitoille.
Niinpä edellytämmekin, että kunnat ryhtyvät aktiivisesti ajamaan lainsäädäntöä ja käytäntöjä (esim. melun ja liikennejärjestelyjen osalta kaavoituksessa), joka lähtee lasten suojelemisesta ja heidän elinympäristönsä turvaamisesta.
Keski-Euroopassa lasten kännykän käyttöön suhtaudutaan hyvin varovaisesti. Kantoaaltona käytetyn 217 Hz:n taajuuden on osoitettu vaikuttavan aivo-aaltoihin ja heikentävän veri-aivo-nesteen läpäisevyyttä, jolloin erilaiset myrkylliset aineet helpommin pääsevät aivoihin.Saksalaiset ja
itävaltalaiset lastenlääkärit varoittavat lasten tarpeettomasta kännykän käytöstä. Hands-freen käyttö olisikin lapsilla erittäin tärkeää ja mieluiten asioiden hoito lankapuhelimella. Teleliikenne operaattoreilta tulee vaatia alueen asukkaiden mukaan ottamista mastojen sijoittamisen suunnitteluun.
Lapset kykenevät ilmaisemaan tarpeitaan, kertomaan, missä ovat liikenteen vaaran paikat, viihtyisät paikat, milloin he kärsivät lähisuhdeväkivallasta tai koulukiusaamisesta jne. Lapset on otettava vakavasti mukaan päätöksentekoprosesseihin ja heidän tarpeitaan on kuunneltava. Tätä varten tulee Muuramessa luoda toimintaohjelma sekä menettely lasten ja nuorten kuulemiseen.