Tikittävä aikapommi
Useissa ulkomaisissa lehdissä on uutisia viime syyskuulta, joissa tutkijat kertovat huolestuttavia havaintoja metaanijään sulamisesta arktisella Laptevin merellä. (Der Spiegel, the Independence, DISCOVER blogi jne. Ticking time bomb tai Methane leak) Metaani on n. 20 kertaa voimakkaampi ilmastoa lämmittävä kaasu kuin hiilidioksidi. Tutkimusten mukaan kuusi kertaa Saksan kokoisella alueella on mitattu paikoin 100 kertaa taustapitoisuuksia korkeampia metaaniarvoja. Alueella on voitu sekä kaikuluotauksin että seismisin laittein ensi kertaa todeta valtavia kaasupurkauksia, jotka kohoavat savupiippumaisesti ylöspäin. Meriveteen liukenevan metaanin on myös kuvattu muodostava kaasuvaahtoa meren pinnalle. Noin vuosi sitten matalan merenpohjan lämmöksi mitattiin n. -1,5 C kun tundra oli -12 C. Kun vesi lämpenee, se myös laajenee, jolloin meren pinta nousee.
Joissakin uutisissa lohdutellaan, että metaania voidaan myös hyödyntää energiana. Itse epäilen, miten se tapahtuisi noinkin laajalla kuten Saksaa pinta-alaltaan koskevalla alueella. Merenpohjan metaanijäähän on alkanut tulla reikiä, eikä tiedetä, paljonko niitä alueella on ja miten nopeasti ne lisääntyvät. Kielin yliopiston tutkijoiden mukaan Pohjanmerellä sijaitsevasta 17 vuotta sitten epäonnistuneesta porausaukosta tulvii edelleen 1000 l/s metaania ilmakehään, mikä vastaa 25% Pohjameren alueen metaanipäästöistä. Metaania ei ole pystytty hyödyntämään eikä aukkoa tukkimaan.
Laptevin mereen laskevan Lena- joen itäpuoella sijaitsee myös yksi ydinvoimala, Bilibino. Se on lähinnä USA:ta eli Alaskaa sijaitseva voimala, jonka tilannetta Alaskan Fairbanksin yliopisto tarkkailee jatkuvasti. Bilibino on Tsehernobylin kaltainen piehenkö ydinvoimala. Alueen lämpeneminen voi aiheuttaa myös tundran sulamista ja tehdä maaperän epävakaaksi. Huoleen on siis aihetta monestakin syystä.
Arktinen alue joka tapauksessa lämpenee voimakkaammin kuin mikään muu alue maapallolla.